Tekniikan museo

Kodin viestintätekniikkaa 2014

Mobiililaitteet on luotu kulkemaan käyttäjänsä mukana, mutta miten laitteiden kotikäytön laita? Missä huoneissa ja millä laitteilla selataan nettiä tai päivitetään statuksia sosiaalisessa mediassa kotioloissa? Soitetaanko puhelimella enää lainkaan? Tekniikan museo lähetti kolme tutkijaa, kunkin yhteen kotiin, dokumentoimaan puhelimen ja vastaavien mobiiliviestintälaitteiden käyttöä helsinkiläiskodeissa vuoden pimeimpänä aikana loppuvuonna 2014. Kohdekodit olivat lapsiperheen koti Helsingin Viikissä, juuri uuteen asuntoon muuttaneen työssä käyvän pariskunnan koti Vallilassa ja eläkeläispariskunnan koti Herttoniemessä.

Puhelimen rooli lapsiperheessä

Lapsiperheen seitsemän- ja yhdeksän vuotiaat tytöt olivat valmistautuneet tutkijan ja kuvaajan tuloon ottamalla pelipaikkansa ja tablettinsa esiin keskelle olohuoneen lattiaa. Vanhemmalla siskoksella oli myös kännykkä kädenulottuvilla. Hän kertoi soittavansa sillä lähinnä äidille. Ja hän tietysti vastaa myös äidin soittoihin. Puhelin on kätevä kommunikaatioväline. Pelaamiseen tytöt pitivät kännykkää sopimattomana. Pelikäytössä heillä onkin iPad ja Samsung -tablettitietokone. He esittelivät pelejä, koska tutkimusaikana iltapäivällä oli sopivaa aikaa pelaamisen läksyjenteon ja harrastuksiin lähtemisen välillä. Perheen tableteilla myös soitetaan joka ilta Skype-puheluja ulkomailla töissä olevalle isälle. Joskus Skypeä käytetään myös kännykällä.

Olohuone on tärkein perheen viestintävälineiden käyttöpaikka, muualle puhelimien ja tablettien näytön loimu ei sovi.

”…ei meillä käytetä sängyssä puhelinta. Varmaan se ainoa käyttötarkoitus on aikuisella, että se on herätyskello. Et ei puhelinta, se ei kuulu siihen. (…) lapsilla ei oo huoneessa (…) elektroniikkaa. (…) Se on rauhotettu. Samoin meillä makkarissa, se on nukkumista varten ja lastenhuone on nukkumista ja leikkimistä varten. Et tää olohuone on kaiken toiminnan keskiössä.”

Perheen äiti sanoi käyttävänsä puhelinta paljon perinteiseen tapaan puheluihin ja tekstiviestittelyyn niin työasioissa kuin vapaa-ajallakin. Hänellä on työpuhelin ja henkilökohtainen puhelin erikseen. Hän totesi, että keittiössä on kätevää katsoa kännykän netistä nopeasti ruokaohjeita ja hetken hengähtäessä selata Helsingin Sanomia. Sekä äiti että tyttäret kertoivat, ettei koko iltaa saa kuitenkaan olla netissä. Heillä on internetin käytössä kaikkia laitteita ja niin lapsia kuin aikuisia koskeva tauko klo 17 – 20, jolloin käydään harrastuksissa, ulkoillaan ja luetaan kirjoja.

Uudet ja vanhat viestintävälineet rytmittävät työssäkäyvän pariskunnan arkea

Työssäkäyvä, 30–40 -vuotias pariskunta oli uuteen kotiin muuttaessa uusinut monia kodin elektronisia laitteita, kuten television, pesukoneen ja uutta tietokonetta oltiin hankkimassa. Kuitenkin he kuuntelevat aamuisin edelleen radio-ohjelmia kirpputorilta löydetystä radiosta: ”Ku radioita ei enää kukaan kuuntele niin meikäläinen kuuntelee.(…) Se sopii aamuun kun tekee aamupalaa.”

Lasten parissa työskentelevä aviomies ei ehdi edes ajatella puhelinta päivän aikana. Kotona työnsä tekevä vaimo puolestaan käyttää puhelinta jatkuvasti päivän aikana työpuheluihin. Lisäksi tärkeässä osassa on myös sosiaalinen media, jossa Facebook ja Instagram ovat aktiivisimmin käytössä. Iltaisin molemmat käyttävät älypuhelimen sovelluksia esimerkiksi televisio-ohjelmien lomassa mainoskatkoilla.

Älypuhelin ei seuraa heitä kuitenkaan kaikkialle. WC ja makuuhuone ovat alueita, joissa sosiaalista mediaa, nettiä tai muitakaan viestintävälineitä ei käytetä. ”Makuuhuoneen ja vessan voi kyl pyhittää teknologiavapaiksi vyöhykkeiksi.(…)Mulla oli ennen semmonen paha tapa (…) et heti ku mää heräsin niin mää katoin mun meilit (…) mut sitten se päivä alkaa jotenkin tosi huonosti kännykkää kun näpyttelee siinä, niin mää päätin etten mää enää tee sitä." Makuuhuoneessa on kuitenkin yksi matkapuhelin, vanha Nokia, joka on päätynyt uusiokäyttöön herätyskellona.

Itsetehty apuväline käynnykkään auttaa eläkeläisten arjessa

Herttoniemeläinen, yli 80-vuotias pariskunta elää ajan hermolla unohtamatta perinteisiä hyviksi havaittuja viestintävälineitä. Pariskunta oli yhtä mieltä siitä, että he eivät aio luopua lankapuhelimesta. He ovat pyytäneet lapsia ja lastenlapsiakin soittamaan lankapuhelimeen. Heillä on eteisessä puhelinpöytä, jossa puhutaan useimmiten kiinteän verkon puhelut. Varmuuden vuoksi lankapuhelimet on asennettu myös keittiöön ja makuuhuoneeseen. Makuuhuoneessa puhelin on seinällä parisängyn yläpuolella keskellä, jotta se on tarvittaessa molempien ulottuvilla. Kännykkä heillä on toki myös käytössä, mutta eniten he käyttävät sitä ollessaan poissa kotoa, esimerkiksi mökillä.

Matkapuhelinta käytetään myös pääasiassa puheluihin, internet-yhteyttä tai erityisiä applikaatioita he eivät kaipaa kännykkään. Nettiä kun voi käyttää tietokoneella verkkopankkiasiointiin. Edes tekstiviestit eivät ole tärkeitä. Matkapuhelimen soittoäänen taajuus on osoittautunut pariskunnan ikääntyessä vaikeaksi kuulla. Siksi insinöörinä työuransa tehnyt mies on rakentanut laitteen, joka ilmoittaa puhelimen soinnista merkkivalolla ja raksuttavalla äänellä. Laitetta hän kutsuu raksuttajaksi.

Mobiililaitteiden kotikäytön tallentaminen jatkuu

Tekniikan museon nykydokumentoinnissa syntyneestä kuva- ja haastattelumateriaalista voi päätellä, että haastellut pyrkivät kontrolloimaan puhelimen ja muiden viestintävälineiden käyttöä. Rajoja vedetään kodin sisällä. Puhelimella on oma, määritelty rooli jokaisessa kodissa. Se on toisaalta säilyttänyt perinteisen tehtävänsä, mutta toisaalta sen herätyskello-ominaisuus on keskeinen arjen apuväline. Internetin ja sosiaalisen median käyttäjille kännykkä on kätevä laite, mutta pelkkiä puheluita soittaville myös kiinteä verkko ja lankapuhelin ovat edelleen tärkeä osa arjen viestintää.

Tekniikan museo jatkaa Kodin viestintätekniikan nykydokumentointiprojektia vielä vuonna 2015, jolloin pilotoidaan ja toteutetaan kotien itsedokumentointi. Aluksi toteutetaan testiryhmän (noin 10 henkilöä) pilottidokumentointi: testiryhmä dokumentoi valitsemallaan mobiiliviestinnän laitteella kotinsa viestintälaitteiden käyttöä yhtenä päivänä ja lataa kuvat verkkopalveluun. Pilotoinnin jälkeen suuri yleisö haastetaan itsedokumentointiin mukaan sosiaalisen median-kanavia hyväksi käyttäen. ”Se ei ole enää pelkkä puhelin” -tutkimukset siis jatkuvat ja syventyvät. Sinäkin voit osallistua!